Tän blogin kirjoittaminen on välillä vähän hankalaa, koska sillä on monta eri yleisöä: kaverit ja tuttavat, jotka ovat kiinnostuneet kuulumisistani, vaihtoa suunnittelevat, joita kiinnostaa opiskelijaelämä yleisesti, Tasmanian yliopistoon halajavat, jotka haluavat lukea opiskelusta juuri tässä yliopistossa, sekä yleisesti Australiasta ja Tasmaniasta kiinnostuneet, jotka kaipaavat tietoa eri paikoista. Koitan kirjoitella vaihtelevasti eri asioista, ja ottaa kaikki näkökulmat huomioon.
Launceston Cataract Gorgelta kuvattuna |
Launcestonilaisten ylpeys Catarct Gorge on kanjonimainen, jyrkkäseinäinen jokilaakso, joka alkaa aivan Launcestonin keskustan tuntumasta, pienen sataman vierestä. Se alkaa kohdasta, jossa Tamar-joki muuttuu pienemmäksi South Esk -joeksi, joka lähtee mutkittelemaan keskustasta Cataract Gorgen saattelemana kohti Tasmanian keskiosia. "Gorge" on iso osa launcestonilaista idylliä, ja yleisin maisemakuva kaupungista onkin otettu Gorgelta tai sen edustalla sijaitsevalta King's Bridgeltä.
Ajoittain hyvinkin vaikeakulkuiset polut mutkittelevat ympäri Gorgea. Polkujen runsas määrä antaa mahdollisuuden suunnitella juuri itselleen sopiva reitti. Me päätimme kulkea pisimmän mahdollisen, n. 7 kilometrin lenkin. Matkanteko tosin oli huomattavasti hitaampaa kuin tavallisilla kävelylenkeillä - kyllä tuossa maastossa sai oikein patikoida! Sää oli onneksi vuodenaikaan nähden hyvä: aurinko paistoi ja mittarin lukemat näyttivät n. 14 astetta.
First Basin tarjoaa mahdollisuuden pulahtaa uima-altaaseen (kesällä) sekä katsastaa maisemia tuolihissistä käsin |
Patikointireitti alkaa n. 1,5 km pituisella "Zig Zag Trackilla" (kuvaava nimi tuolle poukkoilevalle, vaikeakulkuiselle polulle), joka kohoaa jyrkästi ylös aina Gorgen seinämien huipulle asti. Noin puolivälissä Gorgea aukeavat näkymät "First Basin":lle (kuinka sen nyt sitten kääntäisikään - notko, syvänne, allas: laakea kohta, jossa jyrkänteet laskevat hetkeksi ensimmäistä kertaa), josta löytyy kahvila, uima-allas (käytössä vain kesällä) sekä 450 metriä pitkä jyrkänteelle nouseva tuolihissi.
First Basinin jälkeen voi valita, haluaako joko ylittää rotkon ensimmäistä siltaa pitkin tai jatkaa matkaa kohti seuraavaa siltaa. Mehän jatkoimme. Ja kyllä kannatti - maisemat käyvät reitin loppua kohden entistäkin karummiksi ja kauniimmiksi ja polku haastavammaksi ja vaihtelevammaksi. Lisäksi turistirysä hälvenee (joskaan turisteja ei tähän aikaan vuodesta niin paljon ollut kuin sesonkiaikaan).
Täytyy olla tarkkana, jos haluaa erottaa wallabin maastosta. |
Toisen sillan kohdalla polku päättyy, joten rotko täytyy ylittää ja jatkaa matkaa takaisinpäin sen toisella puolen. Siellä polku lähtee hieman poikkeamaan rotkon reunalta ja ympäristö muuttuu ajoittain australialaiseksi metsämaisemaksi. Metsässä voi nähdä jopa wallabeja, jos malttaa olla hiljaa ja tarkastella ympäristöään. Hassua, että ne pomppivat täällä luonnossa kuin jänikset meillä päin - oikeastaan vielä runsaammissa määrin ja rohkeammin.
Kalliokiipeilijöitä kuilun pohjalla |
Matkan varrella oli useita suljettuja pikkupolkuja, jotka avataan ilmeisesti keväämmällä, kun tulvat ja huonot kelit ovat ohi. Jotkut olivat rohjenneet kulkemaan suljettua polkua omin neuvoin eräälle jyrkänteelle, jossa harjoittelivat kalliokiipeilyä. Gorgella järjestetään myös opastettua kalliokiipeilyä, joten ihan yhtä uhkarohkeaksi ei tarvitse heittäytyä, jos kiipeily kiinnostaa!
Ravintolan asukas |
Gorgen turismitarjontaan kuuluu myös opastettuja kierroksia, lauttaristeily, museo ja ravintola. Lisäksi monet käyttävät sen sinne tänne poukkoilevia ja haarautuvia polkuja lenkkipolkuinaan - tätä haluan itse juoksua harrastavana päästä kokeilemaan!!
Näitä polkuja pitää päästä juoksemaan!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti