Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet huikean Tasmania-roadtripin merkeissä - siitä kattava päivitys tulossa myöhemmin. Tänään on kuitenkin toiseksi viimeinen päiväni Launcestonissa, joten päätin kirjoittaa haikeista tunnelmistani.
En ole vielä tajunnut, että tosiaan lähden täältä huomenna. Ajatus tuntuu omituiselta, sillä olen tehnyt tästä kaupungista kotini. Tällaiseen pieneen maalaiskaupunkiin oli helppo kiintyä ja löytää oma paikkansa sieltä. Vaikka olen odottanut tulevia viikkoja innolla ja kaipaan jo kotiin, on todella surullista lähteä täältä. Launcestonin hylkääminen tuntuu erityisen pahalta, sillä tiedän, että tänne ei tule helposti enää eksyttyä. Australiaan palaan aivan varmasti jonain päivänä, mutta Tasmania on jumalan selän takana - vielä kauempana kuin Australian manner, ja en näe mitään syytä palata enää Launcestoniin: olenhan kolunnut tämän pikkukaupungin läpikotaisin näiden kuukausien aikana. Ainut syy paluulleni olisi ikävä ja tämä outo kiintymys, joka minulle on syntynyt tätä paikkaa kohtaan näiden kuukausien aikana.
Lähdettyäni tulen muistamaan Tasmanian toisena kotinani. Harva suomalainen on eksynyt tänne. Tiesin itse asiassa ennen lähtöäni vain yhden ihmisen, joka on käynyt täällä. Suomalaisia en ole täällä tavannut, eikä ole kukaan tapaamani tasmanialainenkaan. Se lisää entistä enemmän kiintymyssuhdettani tähän paikkaan: tämä saari on minun saareni. Se oli kotini ja viihdyin siellä. Tämä pikkukaupungin tyttö eksyi todellakin oikeaan paikkaan. Melkeinpä voisin kutsua Tasmaniaa Australian Saloksi, heh :)
Vihaan hyvästien jättämistä yli kaiken. Olen todella huono siinä. Huominen tulee olemaan vaikea. Monet muut vaihto-oppilaat, jotka lähtevät samoihin aikoihin, matkustavat joko suoraan kotimaahansa tai jatkaavat reissaamista ympäri Australiaa ja Oseaniaa kavereidensa kanssa. Oma tilanteeni on erilainen: jatkan reissaamista yksin. Se tekee lähdöstäni ehkä vielä entistäkin raastavampaa. Toisaalta, tätähän minä halusin. Tykkään matkustaa yksin ja tavata uusia ihmisiä. Sitä elämäni tulee seuraavat kuusi viikkoa olemaan.
Tuntuu vaan niin oudolta lähteä huomenna. En ole varautunut tähän! Pakkaaminen on kesken ja suunnitelmat tästä eteenpäin aikalailla auki. Huomenna suuntana Uusi-Seelanti, mutten osaa vielä keskittyä siihen. Tänään nautin ystävieni seurasta viimeistä kertaa. Huomenna hyvästelen tämän kaupungin ja toivon näkeväni sen vielä jonain päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti